Niinhän se vanha sananlaskukin menee, että jos näet elävän smurffin, kannattaisi harkita jonkinsortin hoitoa. No. Näinhän meille eilen juurikin kävi! Käveltiin Laurin kanssa Hämeenkadulla, kun yhtäkkiä jostain sivukujalta pöllähti eteemme nainen, jolla oli valkoinen lakki päässä. Ei nähty tässä vaiheessa vielä muuta kuin selän, ja Lauri päätti tokaista (huomattavan kovaan ääneen), että "Kato Santtu, SMURFFI!". No mitäs sitten, kyseinen nainen kuuli Laurin kauniit sulosanat ja käänsi päänsä, jotta näkisi kuka puhuu. JA SILLOIN SE TAPAHTU! MINDFUCK. Nainen oli kuin olikin aito ja oikea smurffi! Keltaiset kauniit kutrit ja sininen naama. SMURFFIINA! Ja kaikki miehethän tietävät, että Smurffiina on smurffeista kaunein ja ihanin. Emme Laurin kanssa ehtineet muuta kuin vilkaista toisiamme nopeasti, kun Smurffiina hävisi sivukujalle yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Emme vieläkään oikeastaan käsitä, mitä tapahtui, mutta sen tiedämme, että molemmat nähtiin mitä nähtiin ja se oli täyttä totta.
Toinen omituinen oli eilen, kun istuskelin rauhassa kotona, ja yhtäkkiä ovipuhelin soi. Meillähän ei paljon vieraita käy, ja aikakin oli outo lehdenjakajan käynnille, joten aavistin heti, että nyt on jotain omituista tässä. No. Kävelin reippaana puhelimeen ja vastasin reippaasti että halloota. Puhelimen toisessa päässä naisääni tokaisi "Minä tästä teidän kaalimadon tilauksesta soittelen." Hetkinen. Kaalimato, tilaus, mitä. Ei kai Lauri kuitenkaan ilman minua mitään olisi tilannut, koska kyllähän sieltä nyt aina jotain olisin minäkin voinut tilata. Ja miksi tämä nainen tulee alaovelle soittamaan ovipuhelimeen aikana, jolloin kännykätkin on keksitty. Noin puolen minuutin hiljaisen pohdinnan jälkeen päädyin vastaamaan puhelimeen vain "hyvä juttu" ja laitoin luurin takaisin paikoilleen. Tottakai halusin nähdä, millaiset ihmiset tekevät tämmöistä pilaa, ja menin parvekkeelle seurailemaan tilannetta. Juuri kun ehdin parvekkeelle, näen noin kymmenen kymmenvuotiaan juoksevan tuli perseen alla pois päin meidän rapusta. Pakko on yksinkertaisesti todeta, että kylläpä nykyajan lapsilla on pokkaa! Hienoa toki, mutta en jaksa uskoa, että ihan kaikki ihmiset tätä arvostavat.
Sitten muutama sananen tilastoinnin ihmeellisestä maailmasta. Tässä nyt on tilastoitu rahan menoa, kalorikulutusta, kofeiininkulutusta, tehty galluppeja yms. Nyt olisi luvassa muutamia otteita viime päivien saldosta.
Tiistaina katsoimme, kuinka paljon kulutamme kaloreita normipäivänä. Maanantai iltana kello kaksitoista laitoimme siis sykemittarit päälle, ja aloimme seurata kulutusta. Yllättävintä oli se, että Lauri kulutti enemmän kuin allekirjoittanut, vaikka Lauri on minua parikymmentä kiloa kevyempi, ja suurinpiirtein saman pituinen. Tiistai oli täysin perus päivä, eli kävimme koulussa, teimme salitreenin, ja muuten emme tehneetkään juuri mitään. Laurin saldo vuorokaudelta, oli 2732 kilokaloria, ja keskisyke oli 65. Minulla taas kalorit jäivät 2607:ään ja keskisyke oli siellä vähän päälle seitsemänkymmenen. Emmehän me tästäkään tiedosta taas juurikaan mitään hyötyneet, mutta tiedetäämpä nyt ainakin, että paljonko kulutus suurinpiirtein on. Toki tuloksia pitää aina arvioida kriittisesti johtuen sykemittareiden erosta, ja tavasta laskea kulutusta. Geenitkin vaikuttaa!
Eilen puolestamme teimme galluppia ihmisten onnellisuudesta. Täysin tuntemattomia on vain yksinkertaisesti mukava hämmentää menemällä kysymään "Oletko onnellinen?". Vastausskaalaksi annoimme kyllä - en osaa sanoa - en. No olimme kieltämättä laiskoja kyselemään, ja saimme saldoksi 7 kyllä, 7 eos, ja 0 en vastausta. Mukava huomata, että ihmiset tuntevat kuitenkin olevan enemmän onnellisia kuin onnettomia!
No, eiköhän tämä puuduttava tilastoinnista jauhaminen ala jo riittää. Vielä loppuun on pakko mainita, että tänään on Herwoodin sydämessä, Cupolassa Kinky-pileet! Kerrankin päästään omina itsenämme baariin sisään, joten pakkohan se on mennä! Asuvalinnoista ei ainakaan vielä paljasteta mitään, ja voi olla ettei asian arkaluonteisuuden takia paljasteta tulevaisuudessakaan! :D Kaikki siis paikalle Cupolaan, niin näette sitten itse!
Loppuun on kuitenkin pakko kertoa vielä anti-vitsi. Eli siis vitsi, joka ei ole vitsi, ja siksi se on niin hauska! Hämmentävää?
Q: What is red and smells like blue paint?
A: Red paint.
- Ah niin nälkäinen Santtu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti