Ja nyt sitten varoitus kaikille, jotka vieroksuvat vakavahenkistä pohdintaa. Luvassa juurikin sitä!
Urheilu on hienoa. Urheilutapahtumat ovat ihania. Varsinkin penkkiurheilu on lähellä sydäntäni. Mutta ennen kaikkea urheilutapahtumat ovat ainoa paikka maailmassa, missä voi solvata ja haukkua muita ihmisiä, ilman että kukaan edes oudoksuu sitä.
Eilen olin katsomassa TTY:n salibandyjoukkueen Soittorasian peliä. Ja voi sitä huutamisen määrää. Kyllä. Olen juurikin se mulkero joka huutelee sieltä katsomosta hävyttömyyksiä ja pyrkii kaikin keinoin saada oman joukkueen voittamaan. No. Yleensä oman joukkueen kannustamisen sijasta kannattaa keskittyä vastustajan häiritsemiseen. Tällä kertaa otettiin kohteeksi vastustajan maalivahti. Luojalle kiitos internetistä, katsoimme vastustajan maalivahdin nimen pelin alussa netistä, ja siitä se sitten olikin täyttä huutoa seuraavat kaksi tuntia. Kommentoimme maalivahdin jokaista liikettä, ja auta armias jos soittorasia sattui tekemään maalin, niin mahtoi maalivahtia vituttaa... Emme toki myöskään unohtaneet tuomareita, vaan sujuvasti haukuimme tuomarit nuijiksi ja sioiksi ja mitä näitä nyt on. No Soittorasia sitten hävisi pelin lopulta tiukasti 5-6, mutta se ei nyt ollutkaan asian pointti. Asian pointti oli tosiaankin se, että miksi se on hyväksyttävää huudella moisia solvauksia vain siksi, että kyseessä on urheilutapahtuma. Ei siinä, ihan hyvähän se on, sillä eilisen jälkeen ei varmasti tee mieli moneen viikkoon taas solvata ketään, sillä kaikki agressiot sai pelissä purettua oikein hyvin!
Toki huutelu tapahtuu aina hyvässä hengessä ja huumorilla, mutta kummallinen ilmiö silti. No menipäs taas sekavaksi pohdinnaksi, koittakaa sitten nyt ottaa mitään selvää.
Tänään illalla vielä luvassa katsaus menneestä viikosta ja ensi viikon viikkohaaste.
- Santtu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti