tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulutaukoa pukkaa

Uskokaa tai älkää mutta se on loma ny! Tenttipentit ohi ja joulua pukkaa päälle! Itse aion ainakin nauttia "täysin rinnoin".

Mutta käydäänpäs läpi hieman viikkokatsausta viime viikosta! Tarkat luvut jäivät hieman hämäriksi, mutta opiskelijabudjetti piti yllättävän hyvin, ja molempien menot viime viikolla jäivät alle kahdenkympän. Yllättävää oli myöskin se, ettei ruuan laadusta tarvinnut juurikaan edes tinkiä. Aamupuuro maistui jopa niin hyvin, että tälläkin viikolla on sitä tullut popsittua!

Mutta koska nyt tulee joulu, on meillä parin viikon tauko näistä viikkohaaste hässäköistä. Johtuen osittain siitä, että itse lähden etelän lämpöön ja Lauri taas lähtee kotikonnuille joulun viettoon. Osittain taas syynä on myös se, että pienen tauon jälkeen jaksaa hommaan taas suhtautua sen ansaitsemalla vakavuudella ja ehkä kirjotteluakin jaksaisi taas harrastaa enemmälti! Älkää kuitenkaan huoliko rakkaat kaksi lukijaamme. Ei tämä meitä silti estä kirjottelemasta. Voi olla, että lähiviikkoina tulee päivityksiä. Voi olla ettei tule. Riippuu taas ihan siitä, onko asiaa ja mikäli yhtään itseämme tunnemme niin asiaa on!

Nyt kuitenkin pakko hehkuttaa vähän elämän ihanuutta (pessimistit silmät kiinni, luvassa ärsyttävää yltiöpositismia): Tiedättekö, mikä on parasta mitä ihminen voi tehdä ilman housuja? Se on nimittäin urheilu! Löysentyneen kouluaikataulun takia onnistuin löytämään taas urheilun ihanan maailman uudestaan ja viimeisen puoltoista viikkoa olen ollut kuin uudelleensyntynyt. Jatkuvasti pirteä kuin peipponen, aina (ärsytävän) iloinen ja jatkuvasti menossa johonkin. Lumentulon ansiosta on päässyt myös hiihtämään, ja vaikka monet vihaavat hiihtoa (lähinnä kouluhiihdon takia) niin itse rakastan kyseistä lajia! Eikä passaa unohtaa myös tuota ihanaa Luojan suomaa lahjaa ihmiskunnalle, nimittäin penkkiurheilua. On tullut telkkarista hiihtoa, snookkeria, jääkiekkoa ja ampumahiihtoa! Täytyy mainita, että oma suosikkilaji on kuitenkin naisten takaa-ajo.

Laitetaas loppuun vielä videolinkki (kaikki silmät kiinni)



Palaillaan taas!

-Santtu

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Alakatzam!

Morjes!

Mitä eroa on kamelilla ja insinöörillä? - Kameli selviää viikon juomatta! Toki opiskelijana tuo juomapolitiikka tuottaa rahallista päänvaivaa. Kuinka yhdistääkään sallitut aineet budjettiimme? Diskonttaamalla saadun hyödyn "pään sekaisin laitosta" tänään (20-40 e ilta poikii vain lisäkustannuksia seuraavalta päivältä), huomaamme asian olevan taloudellisesti huomattavan kallista. Mutta jos otamme sosiaaliset paineet, että sosiaalisen tapahtuman kokonaisuutena huomioon (uusien kaverisuhteiden luominen ja entisten syventyminen - olettaen, ettet ole kusipää ihminen) - huomaamme rahallisten asioiden kilpailevan sellaisten asioiden kanssa joita ei voi rahalla saada. Kuten hyvä ystävämme sanoisi: "Kerta kiellon päälle!"

Niukka opiskelijabudjettimme takia kaivoimme kaappiemme perältä viimeisetkin homeiset leivänmurut, hyönteiset (proteiinia pitää saada) ja muun jollain tavalla hyödyllisesti käytettävän esiin. Kokonaisen päivän aterioihin kului rahaa 2,25€ per naamavärkki. Ylitimme itsemme. (Johtuisiko "ruuan laatu" -riman alittamisesta vai kaapin perältä löytyvien löytöjen ansiosta). Tämän päivän ruokailuun sisältyi kaurapuuro, kouluruokailu, kasvis-soijarouhe-nuudelikeittoa sekä tulevien aikojen investointeja, jolloin päivän saldoksi muodostuu n. 6€ per naamavärkki.

Olen huomannut, että Santtu on ketsupin ystävä. Päivän tavoitteenani onkin tutustuttaa Santtu itämaiseen ketsuppiin: Sweet & Sour -kastikkeeseen. Huhhuh kun on hyvää!

Kävimme tänään kiivaan ruokapöytäkeskustelun koulussa. Juttelimme tunnustusten.luola.net:stä. Järkyttävä sivusto. Yritämme säilyttää uskomme siihen, että on olemassa ihania ihmisiä, vilpittömiä sellaisia, kehen voi luottaa. Tämän älynystyröitä ja omantuntoa kutittelevan keskustelun jälkeen, tein itselleni mini-lupauksen, etten muuttuisi koskaan ko. ihmiseksi.



Seuraava video kuvaa meidänkin asunnossamme vallitsevaa valtataistelua.

Enjoy!












Stay tuned or... don't stay!

-Party Laury

maanantai 10. joulukuuta 2012

ja taas lipsuu

Lipsuupa hyvinkin. Nimittäin tämä kirjottelu. Taas on viime kerrasta aikaa! No. Mutta luotamme Platoniin ja koska tiedämme tilanteen niin toimimme oikein tilanteen suhteen. Mitä se sitten ikinä onkin.

No mutta viime viikkoon liittyen pientä viikkokatsausta!
kinkku - check
joulukalenteri - check
glögiä - check
juhlimista - check
joulusiivous - ei niin check
joululahjoja - check
kodin koristelu - ei sinne päinkään.

Sitäpä ihteään eli glögiä. Oli muuten vahvaa. 
















Eli jotain saatiin siis aikaseks mutta hyvin vähän! Tästä nyt sisuuntuneena lähdemme uuteen viikkohaasteeseen. Mehän Laurin kanssa ollaan totuttu syömään hyvin! Eli siis rahaa ruokaan kyllä menee. Tällä viikolla elämmekin ruuan suhteen täysin opiskelijabudjetilla! Mitä se sitten tarkottaa? No sitäpä juuri, että syömme vähän, halvasti ja kaiken mitä kaapista löytyy. Koska se mitä kaapissa on ei maksa sillä hetkellä mitään! Eli siis ainakin puuro tulee tällä viikolla tutuksi, pastaa ja riisiä unohtamatta! Myös opiskelijoiden keskuudessa suositut nuudelit otetaan tällä viikolla kaapin pohjalta käyttöön. Tästä vyön kiristyksestä huolimatta pyrimme saamaan meille tutun lihamäärän (n. puolet siitä mitä suuhun menee) täyteen. Ei siis tule olemaan helppoa, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa.

Sen verran voin tästä päivästä antaa tietoja, että aamupalaksi ei syöty mitään (paitsi tietenkin suklaat joulukalenterista). Lounaaksi palkitsimme itsemme hyvin menneestä tentistä kouluruualla! Oli kanahampurilaista ja lohkoperunoita. Nam! Hintaa kertyi se 2,60€ per perse. Nyt illasta väsäilin äsken pastaa ja bolognesekastiketta. Kaupassa piti käydä sen verran, että jauhelihaa ja omenoita tarttui mukaan. Hintaa kauppareissulle yhteensä 3,71€. Eli tällä hetkellä päivän saldo ollut 4,455 € per perse. Kuulostaa kohtuulliselta. Mutta ei tässä vielä kaikki! Lauri äsken viestitteli, että oli onnistunut jostain saamaan leikkelepaketin ilmaiseksi. Älkää kysykö mistä, sillä en ehkä itsekään halua tietää.

Mutta näillä eväillä tähän viikkoon! Toivottavasti ei tule nälkä!

PS. Opiskelijalla on aina nälkäpäivä. Keräystä siis odotellessa.

- Santtu

torstai 6. joulukuuta 2012

Joulua ja synttäriä!

Noniin... Itsenäisyyspäivää pukkaa. Viikko on ollut mukavan jouluinen. Todettakoon tähän väliin, että kun teimme tiistaina lähes neljän kilon joulukinkun, niin ahkerina poikina torstaiaamuna söimme viimeisetkin palat kinkusta. Olisi varmaankin pitänyt ostaa isompi, kun ei vielä ruvennut edes tökkimään! No THE KINKKU kuitenkin onnistui loistavasti ottaen huomioon, että mää (Santtu) paistelin kinkkua ekaa kertaa, ja vieläpä ilman lämpömittaria! Kinkku oli yksi maistuvimmista kinkuista ikinä!

Mutta niinhän sitä raamatussakin sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tosi monta sanaa, joten annetaan kuvien puhua tämän viikon puolesta:

Rakas matkalla uuniin.

Rakas uunissa

Rakas uunista poistamisen jälkeen

Upea Laurin synttärikakku

Santun upeaakin upea itse tehty joulukalenteri. Huomaa, että pakkauksessa käytetty rakkauden lisäksi myös jesaria! 


- Santtu & Late Latsis!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulu on taas joulu on taas ja viikko sen mukanen!

Moni on varmaankin jo huomannut, että nyt on siis joulukuu. Joulukuu on monille siitä tuttu kuukausi, että silloin on joulu! Tämän viikon viikkotehtävä liittyykin siis jouluun! Olemme myös huomanneet, että joulumielessä on tärkeintä säilyttää iloinen mieli. Pyrimmekin juuri tähän! Ai niin! By the way, nyt anonyymitkin ihmiset voivat kommentoida meidän tekstejämme. Eli nyt te anonyymikyylät voitte aivan vapaasti antaa meille risuja ja ruusuja!

Tällä viikolla aiomme olla äärimmäisen jouluihmisiä. Aiomme koristella kotiamme jouluhässäköin, ja muutenkin olemme joulumielellä. Joululauluja laulellaan ja sillein.

Viikko alkoi kevyesti sillä, että Santtu taiteili itselleen joulukalenterin mitä eriskummallisimmista raaka-aineista. Kuva siitä tulee myöhemmin tällä viikolla. Kaupan kalenterit on niin kalliita, että Santtu päätti ostaa kymmenellä eurolla suklaata, ja tehdä joka päivälle pikkuisen namipaketin. Aliarvioimme suklaahimomme (tämäkin joulun takia) kun huomasimme karkeasti arvioituna yhden kolmasosan suklaasta päätyneen kalenteriin. Hups! *Om nomnomnom*

Viikolla on luvassa vielä toisen meistä syntymäpäivät, sen nuoremman. Teini kasvaa mieheks (huomaa viittaus nine-teen). Koska synttärikakut ovat yliarvostettuja ja on kuitenkin joulu ja meistä ei ole leipomaan tuota jouluisen täydellistä makuhermojen hellyyttäjää pipari-karpalo-juustokakkua, päätimme  joulutunnelmaa noudattaen "leipoa" Laurille lihaisen kakun - niin kuin tosi miehet kakkunsa haluavat. Joulukinkku sulailee jääkaapissa odottaen ihrakerroksensa teurastamista. Opiskelijaelämää parhaimmillaan! Koska kynttilöihin ei enää kinkun ostamisen jälkeen ole varaa, saa lämpökynttilä eli ts. tuikku toimia synttärikynttilänä!

Tosissaan toivomme kyllä hartaasti, ettei maailma lopu 21.12, sillä olen ainakin itse (Lauri) ollut henkilökohtaisesti erittäin kiltti tänä vuonna ja toivoisinkin Joulupukilta erityisesti sitä 70 tuumaista ultra giga ledi hd telkkaria, josta viime vuonna juttelimmekin! Santtu toivoisi saavansa vaatimattomasti runsaasti joulumieltä viettäessään joulua ulkomailla - sekä uudet hiihtosauvat!

Liittyen meidän edelliseen kommenttiimme, jaamme nyt yhden hyvän lainauksen:

"They can because they think they can" -Virgil

Joulumieltä toivottaa, Sandels & Lauri.

Ps. Nimemme yhteisen kämpän oveen ilmestyivät tänään, eivät aakkosjärjestyksessä... vaan arvojärjestyksessä, Laurin nimi ensiksi.

Pps. Olen pitkäänkin ihmetellyt minkä takia mielikuvat joulupukista ovat niin rentoja. Ei ihme, sillä hän tietää missä kaikki tuhmat tytöt asuvat.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Movemperi on ohi!

Movember on nyt viimein ohi! Eihän ne viikset meillä juurikaan kasvaneet ja alla kuva kuukauden työn tuloksista!















Ja nyt sitten varoitus kaikille, jotka vieroksuvat vakavahenkistä pohdintaa. Luvassa juurikin sitä!

Urheilu on hienoa. Urheilutapahtumat ovat ihania. Varsinkin penkkiurheilu on lähellä sydäntäni. Mutta ennen kaikkea urheilutapahtumat ovat ainoa paikka maailmassa, missä voi solvata ja haukkua muita ihmisiä, ilman että kukaan edes oudoksuu sitä.

Eilen olin katsomassa TTY:n salibandyjoukkueen Soittorasian peliä. Ja voi sitä huutamisen määrää. Kyllä. Olen juurikin se mulkero joka huutelee sieltä katsomosta hävyttömyyksiä ja pyrkii kaikin keinoin saada oman joukkueen voittamaan. No. Yleensä oman joukkueen kannustamisen sijasta kannattaa keskittyä vastustajan häiritsemiseen. Tällä kertaa otettiin kohteeksi vastustajan maalivahti. Luojalle kiitos internetistä, katsoimme vastustajan maalivahdin nimen pelin alussa netistä, ja siitä se sitten olikin täyttä huutoa seuraavat kaksi tuntia. Kommentoimme maalivahdin jokaista liikettä, ja auta armias jos soittorasia sattui tekemään maalin, niin mahtoi maalivahtia vituttaa... Emme toki myöskään unohtaneet tuomareita, vaan sujuvasti haukuimme tuomarit nuijiksi ja sioiksi ja mitä näitä nyt on.  No Soittorasia sitten hävisi pelin lopulta tiukasti 5-6, mutta se ei nyt ollutkaan asian pointti. Asian pointti oli tosiaankin se, että miksi se on hyväksyttävää huudella moisia solvauksia vain siksi, että kyseessä on urheilutapahtuma. Ei siinä, ihan hyvähän se on, sillä eilisen jälkeen ei varmasti tee mieli moneen viikkoon taas solvata ketään, sillä kaikki agressiot sai pelissä purettua oikein hyvin!

Toki huutelu tapahtuu aina hyvässä hengessä ja huumorilla, mutta kummallinen ilmiö silti. No menipäs taas sekavaksi pohdinnaksi, koittakaa sitten nyt ottaa mitään selvää.

Tänään illalla vielä luvassa katsaus menneestä viikosta ja ensi viikon viikkohaaste.

- Santtu